Telkkarissa pyöri chat, jota hän ei edes seurannut.

Hän oli yksin.

Ei ollut ketään, joka olisi tukenut häntä, kun hän suri.

Taustalla soi surullista musiikkia, hento sävel ja surulliset sanat.

Kyyneleet vierivät hänen poskilleen.

Meikit levinneenä ja silmät punoittaen hän kirjoitti kirjettä.

Hän ei osannut sanoa muuta kuin 'anteeksi'.

Se selitti hänen mielestään tarpeeksi.

Viimeiset savut tupakasta ja hänen mieleensä tuli lause.

'Rakastin teitä kaikkia, ehkä vielä näemme', hän lisäsi kirjeeseen.

Hän tiesi kauniiden korulauseiden, sekä syiden kertomisen olevan turhaa.

Hän halusi satuttaa itseään, mutta tälläkertaa hänen oli mentävä kokonaan.

Sana vielä paperille ja hän oli poissa.

'Hyvästi.'

No sori, angstitutti.
nii ja kuunelkaa tämä http://www.youtube.com/watch?v=yAcMG7VKo1M