Mua ahdistaa.Huomenna kotiin.
Kotiin.
Hassua, ettei se enää ole täällä.
Rakastin Iisalmen kämppääni, se oli kaikinpuolin niin mahtava.
Mutta tuo uusi asunto ja uusi kaupunki tuo kaivattua vaihtelua.
Paitsi että pelkään.
Ei mulla ole siellä mitään.
Tiedän, etten mä jaksa tehdä töitä, mutten kouluunkaan tahdo.
Laiska vai sairas?
En mä edes osaa mitään, ei musta ole töihin.
Ainoa mitä osaan, on kirjoittaminen ja sekin sujuu melko huterasti.
Mä käyttäydyn välillä silleen 'Olen paras, osaan kaiken', enkä tiedä miksi.
Ehken tahdo näyttää muille avuttomuuttani.
En tahdo näyttää heikkouttani, en surua, en mitään negatiivisia tunteita.
Harvoin osaan piilottaa suruani, ainakin Riikka huomaa heti, jos joku vaivaa.
Ja mä vihaan sitä.
En mä kehtaa kertoa, kuinka taas masentaa, mutten tiedä miksi.
Ne saippuakuplat sillon, sait mut melkein itkemään.
Vittukun se aika sinne nuorisopolillekkin on vasta syyskuussa.
Saa nähdä, kuinka syvälle masennukseen olen jo siihen mennessä uponnut.
Mun tulee ikävä sua Riikka.
mies jonka ympäriltä tuolit viedään, mies jonka sukunimi mieleen ei jää, mies, jonka kasvot ovat raa'asti rautaa hioneet.
VastaaPoistazen cafe on ihana *ww*
mullakin on sama juttu, että yritän käyttäytyä niin, että vaikuttais, että mulla on itseluottamusta, minkä takia sitten kaverit luuleekin oikeesti niin. mutta jaa'a. toivottavasti pärjäät siellä uudessa kaupungissa :3
kyl sä beib jaksat ku vaan uskot ittees <3
VastaaPoistajoo niin susta sen huomaa kyl heti jos joku painaa sun mieltäs, tunnen sut liian hyvin ja siks sun pitäs kertoo mulle mikä sua painaa sillo! ^^
miksi ne saivat sut itkee :( ei se kyl ollu mun tarkotus
MUNKI TULEE SUA IHA KAMALA IKÄVÄ :'((((
oisin tullu moikkaa sua viel tänään jos oisin kerenny :(
aww, tuo kaunis meiän kuva <3