keskiviikko 5. elokuuta 2009

110.

En ymmärrä, miten satutan toisia niin paljon tietämättäni.

Ja syön liikaa, vaikka äänet päässä huutaa, ettei saisi.
Välillä äänet hiljenee ja tilalle tulee hälläväliä olo.
Sellanen olo mulla oli kun paljastin Riikalle tän blogin.
Sellanen olo mulla on kun satutan itteäni.
Sellanen olo mulla on kun toivon kuolevani.
Ja sellanen olo mulla oli kun kerroin Janikalle suurimman salaisuuteni.

Tällä hetkellä mä haluan vaan pois.
Pois täältä, nää ihmiset, toiveet jotka ei tuu koskaan toteutumaan ja olematon tulevaisuus ahistaa mua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti