Kirjotin jälleen.

Hänellä oli hyvä olo.
Hän haaveili tulevaisuudesta.
Ei omakotitalosta, ei perheestä, eikä koirasta, ei mistään sellaisesta, mistä useimmat hänen ikäisensään.
Hän halusi kokea kaiken, joka oli jäänyt väliin hänen masennusvuosiensa takia.
Hän halusi matkustaa muotikaupunkeihin ja osallistua seurapiiribileisiin.
Hän halusi käydä nuoruusvuosiensa idolin Kurt Cobainin, haudalla samalla kuunnellen Nirvanan parhaimpia biisejä.
Joskus hän haaveili muotisuunnittelijan työstä, mutta se ei tulisi toteutumaan.
Hän ei osannut ommella, ei edes laittaa lankoja koneeseen.
Hän pyöritteli kynää kädessään ja välillä antoi sen piirtää hentoja viivoja paperille.
Hän kuvitteli itsensä Jamaicalle polttamaan pilveä, sekä harrastamaan judoa Japaniin.
Hän halusi tuntea Afrikan meren tuoksun.
Tuoksuisiko se erilaiselta kuin tuttu Itämeri?
Hän halusi New Yorkin muotiviikoille, sekä ratsastamaan norsulla Intiassa.
Hän halusi seilata maailman meriä ja joutua merirosvojen sieppaamaksi ja tulla yhdeksi heistä.
Ajatus lainsuojattomana olosta kiehtoi häntä.
Totuus oli tietenkin hänen haavemaailmaansa karumpi ja hän tiedosti sen.
Sai sitä silti unelmoida, saihan?
Paperille hän oli luonnostellut pienen elefantin.
Hän pyyhkäisi sen pintaa, saaden lyijykynän leviämään paperilla.
Hänen kasvoilleen nousi vino hymy, jota moni olisi voinut väittää irvistykseksi.
Hänen sinisissä silmissään välähti innostus, kun hän näppäili numeroita puhelimeen.
Puheluun vastattiin ja hän esitteli itsensä ja tarpeensa asiallisesti.
"Haluaisin yhden lipun Intiaan. Ei, vain menolippu".
Hänen oli aika lopettaa haaveilu ja edes yrittää elää elämäänsä täysillä.

Ps. mihin kaikki kommentit ovat kadonneet? :---o