Tuntuu oudolta sanoa menevänsä kotiin, ei se ole mun koti, ei enää. Koti on siellä missä nämä ihmiset.
Perjantai oli hauska, J'n kanssa tyttöjen juttuja, ollaan ehkä vähän ilkeitä, mutta ainakin meillä on hauskaa.
Taas paljon alkoholia, myöhemmin L'lle yöksi.
Joku näkee ehkä jotain mitä ei kuuluisi ja häpeän yhä silmät päästäni.
En ehkä koskaan totu siihen, että joku kehuu kokoajan ja hokee rakastavansa. Koitan parhaani olla yhtä ihana takaisin.
Se kuiskii kuinka se ihan tosissaan haluaa muuttaa mun kanssa, se vaikuttaa ehkä jopa innokkaammalta tästä nykyään kuin minä.
Me ihan oikeasti tehdään tää, pian oon samankaton alla sen kanssa ja hurjan paljon lähempänä J'tä ja H'ta.
Onnellista jännitystä on kokoajan ilmassa, sanon pian hyvästit omalle kaupungilleni ja hyppään tuntemattomaan.
On outoa kun ihan oikeasti tuntee olevansa rakastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti