Tai ainakin tää tyhjyys mitä se tuo mukanaan. Nään ulkona laittautuneita ihmisiä kukkia ja lahjoja käsissään, ne on kaikki menossa juhlistamaan äitiään, näyttämään että välittävät.
En muista yhtäkään yhdessä vietettyä äitienpäivää, en tiedä vietiinkö me aamukahvit sänkyyn, annettiinko lahjoja tai kortteja, mutta toivon, että muistettiin äitiä sen ansaitsemalla tavalla.
Se hymyilee kauniina mun seinällä ja moni sanoo kuinka muistutan sitä, olen kiitollinen.
Pitäkää äideistänne huoli, kertokaa että rakastatte, yllättäkää vaikka sillä kukalla arkenakin, älkää pitäkö itsestäänselvyytenä sitä, että se on teidän elämässä.
Sängyssä lakanat on rytyssä, ne muistaa kuka siellä on käynyt pyörimässä, ajamassa mut aivan seinää vasten kiinni ja kietonut kätensä mun ympärilleni.
Huulet on punaset, ne muistaa kuka on painanut omansa niitä vasten lujaa ja pitkään, tavalla jolla niitä ei ennen oo suudeltu.
Muistot täynnä kauniita sanoja, joita en tunne ansaitsevani, mutta oon silti otettu että ne sanottiin.
Taas puhetta yhteen muutosta ja se tuntuu hyvältä. Jännittävältä, mutta oikeelta.
Kyllä mä voisin sun kanssa muuttaa yhteen, tuntuu että sä olet the one se sanoo naureskellen.
Se paljasti, että iltana jona me tavattiin, se oli miettinyt jo alkuillasta pitäiskö sen koittaa iskeä mut, nyt me nauretaan sille, kuka olis arvannut että tässä käy näin.
Palaan aamulenkiltä koiran kanssa, se makaa sängyssä, peitto lepää sen lanteilla paljastaen täydellisen yläkropan. Se näyttää niin oikealta, siinä sen kuuluukin olla.
On älyttömän vaikeaa päästää rakastamasi ihminen pois, joka kerta ajattelen, ettei tää voi enää olla vaikeampaa, mutta aina oon väärässä.
Tää sattuu lujaa
Mä oisin halunnu tänään kysyä, että miten sä pärjäät näin äitienpäivänä, mutta mä en uskalla ottaa sitä esiin. Muista että voit aina puhuu mulle ihan mistä vaan, vaikken ite kysyiskään, että miten pärjäät.
VastaaPoistaOlet rakas ;__; ♥