Tapasin noin viikko sitten Oopperan baarissa. Se pyyteli kovasti anteeksi, ettei ollut pitänyt yhteyttä, se vaikuttaa aina niin ihanan vilpittömältä, että luottaisin vaikka henkeni sen käsiin. Sillä on ne hurjat silmät, en oo ikinä nähnyt kellään niin vilpitöntä katsetta, ihan kuin se huutaisi voit kertoa mulle mitä vain.
Mä päädyin sen luoksi silloin yöksi, aamulla pyysin, että se ottaisi yhteyttä ja se lupasi. Yllättääkö ketään, jos sanon, että ei ole kuulunut mitään.
Tänään taas baarissa yllättynyt moi, kun se huomasi mut. Ei muuta, vain se kömpelö moi. Ilmeisesti mä olen olemassa vain, kun se ei baarista saa ketään muuta mukaansa.
Mua ahdistaa ajatella, mihin kaikkeen oon sen kanssa suostunut. Asioita, joista ehkä pidin, mutten ikinä ikinä ikinä, olis tehnyt niitä noin tuoreen tuttavuuden kanssa. En vieläkään uskaltaisi puhua ihastuksesta, mutta siinä on jotain, joka vetää mua suunnattomasti puoleensa. Mun ei pitäisi olla humalassa, mutta se on ehkä nykyään ainoa tapa, millä voin rentoutua.
Oon kyllästynyt huolehtimaan muista tai lähinnä isästä. Koska mun velvollisuudeks tuli maksaa sen autoista tai ladata sille lisää puheaikaa? Ja kaiken tän mä teen sen kustannuksella, että mulle itselleni ei jää loppukuuksi rahaa ruokaan tai mihinkään muuhunkaan.
Toisaalta on tietysti kivaa, ettei tarvitse syödä tai ettei mielihaluissaan taas osta kaikkea, mutta olis kiva kuitenkin edes jotain syödä päivässä. Mä olen muutenkin alkanut käymään lenkillä ja tarviin edes vähän energiaa, että voin siellä käydä. En tahdo pyörtyä keskelle keskustaa.
Se on muuten hassua, miten nyt tuntuu, että on pakko liikkua. En tee pitkiä lenkkejä edes, koska on niin huono kunto, mutta jos syön, en saa mielenrauhaa ennenkuin oon käynyt kävelemässä. Mun on vaan pakko tehdä jotain ja se on hassua, koska edes kun mun 'syömishäiriö' oli pahimmillaan, mun ei koskaan ollut pakko liikkua. Enkä oikeastaan liikkunutkaan, karsin kaiken vaan syömisestä.
Oon oikeesti nytkin ihan sekasin, ehkä mä joku päivä saan vielä tänne aikaa hieman järkevämpää tekstiä.

En nuku tänäkään yönä, kulutan itseni loppuun