Sillätavalla niin viaton.

Miksi pelkään nukkua?
Miksi ahdistun lähinnä vain iltaisin?
Miksen ole saanut kirjoitettua kirjettä ystävälle?
Miksi en kaipaa enää ketään?
Tunnenko enää muuta kuin pelkoa?
Pääni on sekoamassa,
en tiedä tunnenko itseäni enää.
Hävettää,
joudun perumaan huomisen terapiani,
sillä ei ole varaa maksaa edes sitä 3€ bussimatkaa,
jotta pääsisin keskustaan.
Kerrankin mulla olisi asiaa.
Pelkään, etten ehkä koskaan 'parane'.
Voin kuvitella itseni, salaisuus kehossa vaikuttaen
ja jumittaen Joy divisionin She's lost controlia
tai Love will tear us apartia.
Tuntuu, kuin olisin umpikujassa.
Voinko luottaa rakkauteen enää ?