Olen kerennyt löytää uuden työn
ja lopettaa sen.
Etsin huomenna taas uutta paikkaa.
Kerkesin hetken luulla olevani onnellinen,
mutta oliko se vain harhaa?
Pelkäänkö kokoajan turhaan,
vai onko tämä ihan oikeasti lopun alkua?
Ei ole helppoa olla minä,
ei ole helppoa hymyillä,
kun sisukset on sytytetty tuleen
ja sydäntä pistellään neuloilla.
Välillä ahdistaa niin paljon,
että sattuu.
Se tuntuu kipuna rintalastassa
ja palana kurkussa,
jalat tärisee
ja silmiä kutittaa.
tulvavesi sammuttaa tulen ja minä paikkaan reiät.
VastaaPoista