En tunne itseäni,
vai onko se vain tämä kevät.
Rakastan uutta työtäni,
uusia ystäviäni
ja tietenkin miestäni.
A, josta joskus olin ylitsepääsemättömän mustasukkainen,
onkin yhtäkkiä mielestäni mukava.
Ja silti välillä vihaan sitä ylikaiken.
Me halaillaan ja meillä on hauskaa,
mutta kun en ole mukana,
pelkään
ja vihaan itseäni siitä syystä.
Muutan pian kaupunkiin,
jota joskus kutsuin kodiksi.
Samaan kerrostaloon,
jossa joskus olimme perhe,
isä, äiti ja kaksi lasta.
Mitä sinulle ja T'lle kävi? :(
VastaaPoista