Ainakin mulla on matkakavereita jo melkein jonoksi asti.
Eiliset unohtuu, kun saa purkaa Riikalle, joka soittaa huolestuneena aamulla.
Se piristää mun päiväni oikeilla sanoilla, muistuttaa miksi se onkaan yksi mun parhaista ystävistä.
Hetkeksi se lahjottaa mulle itsevarmuuttaan ja rohkeutta, vielä kun ne kestäisi kokopäivän.
Odotan sitä, kun se tulee vielä joskus tänne ja pistää sen shown pystyyn.
"Saatanan korppikotkan näkönen hyi helvetti".
Riikka, rakastan sun sanavalintojas.
Tietyistä asioista olisi voinut olla hiljaa taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti