Tutustuin kerralla moneen uuteen ihmiseen, kuten myös Tralala. Silloin sekin oli vielä pieni koira, joka aristi jokaista vierasta, kaukana on ne päivät.
Muistan kuinka L saapui, istui melko lähelle mua, katselin sitä uteliaana kuten muitakin ja totesin sen mielessäni ihan hauskan näköiseksi kaveriksi.
Luulin alkuun pitkään, että se seurustelee, eikä se sinänsä haitannut, enhän mä miestä sieltä lähtenyt etsimään.
Totuus kuitenkin selvisi mulle illan mittaa ja me viihdyttiin todella hyvin toistemme seurassa.
Yksi asia johti toiseen ja aamuyön sarastaessa, juuri ennen nukahtamista mietin taas yksi yhden yön juttu.
Olin väärässä, onneksi.
Nyt meillä on yhteinen koti, molemmilla työpaikka, me tehdään yhdessä ruokaa ja jaetaan kotiaskareet, ihan kuin oltaisiin normaaleja ihmisiä.
Hassua kuinka kaikki muuttui kertarysäyksellä.
Rakastun joka päivä uudelleen.
Pari viikkoa taakse päin piti olla tavallinen perjantai.
Mun synttärit, piti mennä J'n ja H'n luokse.
Meidän piti hakea ne yhdeltä biljardihuoneelta, koska J laittoi viestiä, ettei ne enää voi itse ajaa kotiin, sillä H'lle alkoi maistumaan jo.
Minä, L ja Tralala saavutaan bilishuoneelle, avaan oven ja mietin miksi koko huone on pimeänä.
Ennen kuin ehdin tajuta mitään, Supernaiset lävähtää soimaan, porukka huutaa yllätys ja silmiin osuu ilmapallot, serpentiinit, vihreänä hohtava boolimalja ja biljardipöydällä olevat lahjakassit.
Mä vaan nauran ja kävelen kohti J'tä, joka ojentaa mulle kruunun, joka pysyy koko loppuillan päässä.
Sydän hakkaa, naurattaa ja itkettää, en voi uskoa että mua varten tehtäis tällästä.
Mua, joka ei vielä vähän aika sitten ollut minkään arvonen.
Vieläkin kulkee kylmät väreet kun muistelen.
Nää saa mut pikkuhiljaa ymmärtämään, että mullakin on väliä.
Mulle tarjottiin myös töitä, oon onnellinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti