L kaappaa mut halaukseen, kyllä mä tulen takasin.
Lähden töihin itkusta punaisin silmin, parit kyyneeleet vielä pukuhuoneessa ja sitten koitan koota itseni.
Piiloudun välillä hyllyjen väliin, ettei ainakaan asiakkaat näkisi kyyneleitä silmissäni.
Ruokatauolla muutamat viestit L'n ja J'n kanssa, työpäivän jälkeen taas itkuisin silmin kotiin.
Kotona mua odottaa innokas Tralala ja eteisen kaappiin teipattu lappu, jossa mainitaan pari käytännön asiaa, kuten syö ruisleivät pois ennen kuin ne menee vanhaksi jos maistuu ja wc'n ikkuna on auki, laita kiinni jos menet tupakalle.
Loppuun kirjotettu rakastan sinua kovasti, ikävä tulee. Ilmottelen itestäni, koita jaksaa ja perään piirretty pari tuhruista sydäntä.
Itken vähän lisää.
11 päivää se on poissa, enkä tiedä kuinka usein se pääsee mun kanssa viestittelemään ja se tekee tästä vielä vähän vaikeampaa.
Tiedän, että se tulee takas ja 11 päivää ei sinänsä oo pitkä aika, mutta silti.
On tosi tyhjää ja hiljasta ja kaipaan nyt jo sen kosketusta.
Työkokeilu alko maanantaina ja siellä sentään on menny hyvin.
Asiakkaat on mukavia ja yleensä ymmärtäväisiä kun saatan vähän sählätä.
On hienoa päästä auttamaan niitä, kertomaan mistä ne löytää etsimänsä, saattaa kassalle ja rahastaa onnistuneesti.
Oon jopa löytänyt jostain syvältä itsestäni oma-alotteisuutta ja se on todella, todella suuri asia mulle.
Ja mä todella nautin työskentelystä siellä, vaikka välillä onkin vaikeaa, enkä ymmärrä kaikkea.
Lappu eteisen kaapin ovessa on yhä paikallaan, en oo kyennyt ottamaan pois.
Meno kuin hautajaisissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti