Oli kaikkea, itkua, naurua, rakkautta, maailman parhaat ihmiset ja alkoholia.
Paljon.alkoholia.
Kämppä täynnä tyhjiä tölkkejä ja pulloja, tiskivuori keittiössä ja lähemmäs miljoona pussia roskia.
Yhtenä iltana shotit lenteli pitkin naamoja naurunpyrskähdysten takia, J'n kanssa hämäriä henkeviä keskusteluja ja lujaa yhteenkuuluvuuden tunnetta kaikkien kanssa.
Tää on mun porukka.
Tapeltiin kumpi tulen leivän päälle alimmaiseksi, juusto vai leikkele ja L sanoo jotain joka on pyörinyt siitä lähtien mun päässäni.
Tykkään susta kovasti, melkein rakastan, mutta tässä oot väärässä.
Melkein rakastan.
Panikoin sekunnin murto-osan ja vastaan nauraen, juusto vaan kuuluu alimmaksi, sydän löi lujempaa kuin koskaan.
Pyydän J'n kanssani tupakalle ja kysyn kuulitko sä, mutta ei, sanokaa etten kuvitellut koko tilannetta.
Mun piti leikkiä maailman parasta epävirallista tyttöystävää ja yllättää se, mutten kai voikkaan, odotin liian kauan.
Yhden yön jouduin viettämään yksin vieraiden lähdettyä, kunnes tein vastahyökkäyksen niille.
Tänään kuulin jotain pelottavaa J'n suusta, joka on muuten vaikuttanut onnelliselta.
Tuntuu, että haluan vaan kuolla.
Hätäännyn, koitan olla näyttämättä sitä ja kyselen jotain, jotta saisin sen puhumaan.
Se on hiljaa ja mun tekee mieli romahtaa, itkettää ja tärisyttää, miten toista voi auttaa tuollasessa tilanteessa, en osaa.
Ollaan hiljaa ja mietin, saanko itkeä vai pystyisinkö piristämään jotenkin.
Onneksi kokeilin jälkimmäistä, sain hymyn J'n huulille ja se pysyi siinä koko loppuillan.
Rakastan teitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti