Tanssitaan, lauletaan, hypitään, sillä on kokoajan hymy huulilla ja se tekee mut onnelliseksi.
Myöhemmin kuuntelin kun yksi soitti kitaraa ja toinen kuiskaili Nothing else mattersin sanoja mun korvaani.
Enkä viime viikolla kuullut väärin, toissapäivänä mulle sanottiin se ensimmäistä kertaa kunnolla, eilen useita kertoja uudelleen ja tänä aamuna heräillessä vielä kerran tai kaksi lisää.
Mä rakastan sua.
Ja voin rehellisesti, tälläkertaa ilman paniikkia, vastata takaisin, niin mäkin sua.
Vaikka kyllä mua pelottaakin.
Pelottaa rakastua, pelottaa kertoa se.
Ehkä se ei tunne mua vielä tarpeeksi, mitä jos se pian katuu sanojaan.
Pelottaa T'n takia, mitä jos mä oon pian taas huonossa suhteessa ja tajuan sen liian myöhään.
Kyllä mä silti rakastan.
Hymyilen yhä sen joka viestille, nautin jokasesta kosketuksesta ja suudelmasta, rakastan sen veikeää hymyä, kuinka se nauraa ja sitä kun nään kun se nauttii.
Me ei edes seurustella virallisesti, silti se kertoo näkevänsä mut sen tulevaisuudessa, tuntuu hyvältä.
Hymyilyttää myös J'n yllättyneen onnellinen ilme, kun kerron L'n sanoneen ne sanat mulle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti