Mulla oli niin rento olo reissulla, ei kukaan oo mua ennen kohdellut noin.
Kaupassa käytiin mun puolessa, koira käytettiin, tehtiin ruoka valmiiksi, ihme ettei mua jopa syötetty.
Hyvillä mielin olisin jäänyt kolmanneksikin yöksi, ehkä jopa neljänneksikin.
Mä nautin olostani joka solulla, itse en ehkä ollut parasta seuraa krapulaväsymyksessäni, mutta yritin parhaani.
Eikä mua jätetty yksin, vaikka asunto oli täynnä vieraita.
Ja kuinka se jaksaa kuunnella mun typeriä vaaleanpunaisia unelmia, ihastuneen pikkutytön innokasta selitystä vasta tavatusta pojasta.
J, en sano tätä tarpeeks usein, mutta oot hurjan rakas ja tiedät, että oon aina täällä sua varten<3 p="">
Se poika tulee käymään mun luonani lauantaina ja oon ihan hukassa.
Odotan niin innolla, jännittyneenä, sekopäisenä, etten tiedä mitä ajatella.
On vaikea ajatella, että se olisi tykästynyt muhun. Koska miksi?
Omassa maailmassani oon yhä huora, jonka täytyy selittää joka liikkeensä tarkasti toiselle. Oon huono, turha, saamaton, enkä osaa mitään.
Silti kuljen pää pilvissä, siitä on aikaa kun kukaan on kuitenkaan kohdellut mua niin hellästi kuin se.
Lauantailta mä odotan sitä, että vihdoin mun vieressä on hetken joku, joka ehkä oikeastikkin haluaa siinä olla.
Odotan kosketuksia, hyvää mieltä ja sitä, että se heittää herrasmiehen olemuksensa hetkeksi ja saa mut huokailemaan liian syvään.
Valehtelisin jos väittäisin, ettei mua kutkuta ajatus siitä mun sängyssäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti