En tiennyt aiemmin, että onnellisuutta voi olla myös jonkun olohuoneen sohvalla nukkuminen.
Koira kuorsaa jaloissa, paikka tuntuu tutulta ja turvalliselta, vaikka ollaan vasta toista kertaa käymässä.
Onnellisuutta on tänään myös ystävän kanssa makoilu, vierekkäin mun isolla sängyllä, puhutaan niitä näitä tai ollaan hiljaa.
Syödään itsemme ähkyyn juustokakulla, joka maistuu ihan jollekkin muulle, kuin mitä sen pitäisi olla.
Se nauraa mulle, kun luen hymyillen juuri saapunutta viestiä. Karataan mun luota 'kauas' pois ja nään miehenkin taas huomenna.
Odotan sen leveää hymyä, syliä , huulia ja niitä ruskeita silmiä. Sitä, että ne on hetken taas mun.
Mä hymyilen maailmalle ja kerrankin se tuntuu hymyilevän mulle takasin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti