T'n näkeminen meni vähän niinkun odotintinkin, mutta en sentään käynyt itkemään, silmät ei edes kostunut. Muhun sattu kyllä aivan helvetin lujaa, mutten näyttänyt. Enhän mä tainnut katsoa sitä edes kertaakaan silmiin.
Hukutin kaiken tuskan taas alkoholiin, ja join tiistaista lauantaihin ja mulla oli mukavaa.
Mulla on tällä hetkellä kaksi omituista suhdetta miehiin. Mies numero 1, on herra johon tutustuin vasta muutama päivä sitten ja se viestittelee mulle kokoajan ja mä vaan toivon, ettei se halua multa mitään muuta kuin kaveruutta. Se ei ole sellanen ihminen, joka jaksais sytyttää mut, mistä päästäänkin mieheen numero 2.. Se on vanha tuttu vuosien varrelta, josta mä pidän kaverina hyvinkin paljon ja sen kanssa on mahtavaa lähteä viihteelle. Ja monta kertaa nää meidän reissut on päätyny mun sänkyyni. Tää on niin omituista, kun ei oo mitään syvempiä tunteita, mutta tunnen vaan niin suurta fyysistä vetovoimaa sitä kohtaan, että se on ihan hullua.
Nyt se nukkuu tuolla mun sohvallani, sanoin, että jos mieli muuttuu, niin aina voi tulla tänne ja nyt mä koitan lähettää ajatuksenvoimalla sille viestejä, että se tosiaan tulis. Jokaikinen ääni, minkä kuulen, toivon merkkaavan sitä, et se nousee ylös ja muuttaa mielensä. Et se keskeyttäis mun kirjottamisen, rojahtais viereen, silittäs hiuksia ja suutelis lujaa.



Ps. Kiitos teille kultasille, jotka ootte jaksanu kommentoida ja suuri anteeksipyyntö, etten oo vastannut. Ootte silti piristäneet mun päiviäni, tietäkää se. Anteeksi myös ihan kaikilta, että nää postaukset on kuvattomia, mutta mulla ei oo tietokone tällähetkellä käytössä, enkä saa tabletilla kuvia laitettua..