Tai no kahta asiaa.
Jätän syömättä,
kun olen onneton,
hyvällä tuurilla se saattaa jäädä päälle,
muuten en koskaan ole enää pieni.
Onnellisena syön normaalisti
ja ehkä hieman liikaa.
Toinen oli se mies.
Se taisi olla asia mitä tarvitsin eniten,
päästäkseni erosta yli.
Mua ei haittaa vaikka se olisi ollut yhdenyön juttu,
mä vaan tarvitsin sitä,
sain siitä energiaa,
ihan kuin välillä miettisin,
kuka vitun T?
Enhän mä sitä nyt oikeasti niin paljon tarvitse,
enhän?
Pärjään ihan hyvin itsekkin,
kun tiedän,
että mä kelpaan.
Ps. tervetuloa ilmeisesti anonyymit lukiat n__n
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti