mut ainakin mä saan nauttia hetken.
Ensin mä saan,
sitten voin halata sitä koko yön,
pitkästä aikaa.
Aamulla se jää nukkumaan kun mä lähden,
mutta on poissa kun mä palaan.
En usko että se enää huomenna tulee.
Nyt mä tiedän,
tää on enää se asia mitä varten mä olen.
En kelpaa muuhun.
Sanat tuntuu hyvältä,
kun se sanoo mun laihtuneen.
Ja se sanoo sen jotenkin niin hellästi,
vaikka sen syy se on,
etten voi syödä.
Tunteitakin on
"ehkä vähän" jäljellä.
4h ja 35min,
en jaksa odottaa.
Haluisin kaiken entisen vaan takasin.
Join viimeviikolla 4päivää putkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti