Mua on koheltu niin vitun väärin,
mitenkä mä tajuun sen vasta nyt.
Itsetunto on taas nollissa,
koska mun tekemisiä ei arvosteta,
vaikka kuinka yrittäisin olla mukava
ja täydellinen.
En osaa pestä pyykkiä,
en tehä ruokaa,
en ajaa autoa,
en olla ihmisten kanssa.
Mua oksettaa
ja mä pelkään,
että mä vajoan siihen kaikkeen entiseen,
mistä mut kerran autettiin yli.
Nyt on taas yksi niistä illoista,
kun vaan haluaisi kuolla,
vaikka enhän mä sitä kellekkään kerro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti