Love the way you lie

Jos juoksis pois.
Juoksis sinne, missä kukaan ei tunne.
Sinne, missä sulla ei ole väliä.
Mut sit sä pysähdyt hetkeks, tutustut ihmisiin, rakastut, löydät jotain joka pitää sut järissään ja tahdot taas pois.
Se on oravanpyörä, josta ei oikeasti pääse pois, sä et koskaan voi olla täysin tuntematon.
Mä juoksin kerran, mut se kannatti ja löysin paikkani.
Löysin ne ihmiset, joiden kanssa tahdon jakaa asioita.
Lisäksi ekaa kertaa kunnolla koin sen menettämisen pelon.
Sen siitä saa kun rakastaa, takertuu.
Mä olen löytänyt paikkani koulussa, mä en ole enää se sama, joka istui hiljaa peränurkassa.
Peränurkan paikka ei ole vaihtunut, mutta nykyään ihmiset nauraa jos mä ehdotan olevani luokan hissukka.
"Ei nyt oikein sovi suhun toi"
Mä olen se joka nauraa, häiritsee, pelleilee ja tekee itsestään typerän hymy huulilla.
Istun hattu päässä ja korvanlämmittiminä hatun alta roikkuu lapaset.
Hattu ja lapaset kuuluu luokkakaverilleni N'lle.
Sen kanssa ei voi olla hiljaa tai nauramatta.
Tähän mennessä me ollaan saatu naurun aiheita mm. pippurisumutteesta, muistitikusta, perustutkinnosta, tappeluista, sekä Ahvenanmaasta.
Kotona mä olen väsynyt, enkä jaksa liikkua.
Mä lysähdän kasaan ja palelen, mutten osaa itkeä enää.
Mä en itke vaikka muhun sattuu, vaikka mua haukutaan, vaikka mua ahdistaa, vaikka mä itse satuttaisin itseäni.
Mä en itke.
Mut välillä haluis silti taas juosta pois.
Joutuisin tekemään sen yksin, en usko että tahdot juosta kanssani.

Sun ilmees kertoo halveksunnasta, pidät mua typeränä kun mä kirjoitan.