maanantai 6. syyskuuta 2010

Koskaan sanomaan oppinut en ei

Mihin kaikki päivät katoaa?
Isä ei luota muhun, luulee että lintsaan, vaikka olen kipeä.
Haistatin paskat.
Se tekee myös oharit joka ikinen päivä.
"Mä tulen huomenna"
Pöydällä lakastuneet synttärikukat
ja kaksi mädäntynyttä omenaa.
Halu jakaa asiat, olla toisen kanssa.
Kosketuksia, katseita, ymmärrystä ja
rakkaus.

2 kommenttia:

  1. aika vitu törkeetä sun iskältäs tollanen:S ei sillä ees oo mitää oikeutta tulla sulle sanomaan vaikka sattuisit joskus lintsaamaan, oot 18 ja ite tekee oharit koko aja -.-

    VastaaPoista
  2. just :o
    kuullostaa kyl kovin tutulta toi.

    Iskä soittaa ehkä pari kertaa kuussa ja kysyy et millon tuun käymään jne. Tossa yks sunnuntai menin sit käymään niin se ite ei ollu kotona. Olin siellä varmaan 3 tuntia äitipuolen ja mummon kanssa, ja laitoin sille viestin heti kun menin sinne että oisin nyt täällä, ni tuli vaan vastaus että "Ja mä en!" eikä se sit koskaa tullu sinne...
    Sit kehtas seuraavana päivänä sanoa et voisit käydä useemmin. Ja iskä kans epäilee et lintsaan ja raivoo mutsille sitte siitä ja saa sen melkeen itkemään. Ja sit joudun kuunnella ko mutsi haukkaa iskää....

    Et kyl joo tiiän varsi hyvi miltä toi tuntuu, et kui perseestä toi on.
    Mut ootko koittanu kertoo sille et miltä susta tuntuu ?

    VastaaPoista