Kukallinen joulutiikeri

Mä tahdon pahan olon pois mun sisältä, eikä se kuin kirjottamalla.
Asioita joilla ei ole merkitystä, tunteita jotka haluaa unohtaa.
Pelkoa, ahdistusta, yksinäisyyttä.
Löydän paloja elämääni pikkuhiljaa, vaikka millään ei ole väliä
ja toisaalta taas kaikella on.
Rakastaisitko mua vielä jos tietäisit kaiken?
Kysy jos tahdot tietää, saatan jopa paljastaa.
Mutta auttaisko se sormus silti mitään?
Mä tahdon tietää susta enemmän, tuntea sut läpikotasin, oppia tapasi.
Kuulla ne oikeat vastaukset, en hyväksy "en tiedä" tai "sua on vaan niin kiva kiusata".

"Mikä sulla on?"
"Se viesti vaan vituttaa"
"Ei voi vituttaa noin paljoo"
"Voi, tunnen itteni hirveeks lumpuks"
"Oliko ne vielä yhessä sillon?"
"Oli kai"
"Tiedän tunteen, tai en, tai no, tiedän tavallaan"

Mua jäi ahdistamaan.
Mä tiedän kyllä mistä sä puhut, mutta onko mulla oikeus olla mustasukkanen ?
Te näette joku päivä ja mä pelkään olevani kakkonen.
Vihaan kilpailua, koska tahdon aina olla ykkönen, enkä koskaan pysty.

Tahdon leikkiä, mutten kilpailla.
Voit pakottaa aivoni ajattelemaan numeroita ja kirjaimia, mutta ruumistani et voi koskaan määräillä.

Lukekaa Josefine Adolfssonin Ketä kiinnostaa?