Tai no,
ei se salaisuus ollut, vain asia, jota en ollut uskaltanut kertoa.
Ja se lipeää huomaamatta ja melkein äänettömästi.
Miksi mä pelkäsin kertoa?
Pelkäsin sitä, mitä T olis sanonut
vittu sä oot tyhmä, siinähän maksat mokastas, oma vikas jos on aina rahat loppu.
Mut mitä mä oikeesti kuulin?
Ei oo totta, niin hienoa, oon niin ylpee että sait sen hoidettua.
Ja mä mietin,
mitä vittua mä pelkäsin?
Ei se pidä mua tyhmänä, se ei pidä sitä mun vikana ja sekin ihmettelee miksi pelkäsin ja häpesin niin paljon kertoa.
Mä maksan toisen virheestä ja L on mun tukena ja se on ylpeä.
Kerroin eilen ja tänäänkin se on vielä hehkuttanut, kuinka hienoa.
Pitää unohtaa pelko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti