Mutta
olen järjettömän onnellinen.
Joku kevätrakkaus on iskenyt muhun.
Saatan jäädä tuijottamaan Tralalaata tai L'lää ja miettimään, kuinka onnellinen mä olen, että ne on mun elämässä.
Ne molemmat vie multa välillä järjen, mutta silti ne on rakkainta ikinä.
Mun ihan ikioma perhe.
Äitienpäivän aikoihin tuli puheeksi myymälävastaavan kanssa, että oon pienenä muuttanut mummolle ja ukille ja asunut siellä monta vuotta.
Sen silmät suureni ja melkein näin hehkulampun sen pään päällä.
Nyt mä ymmärrän kuinka sä tuut vanhempienkin ihmisten kanssa niin hyvin toimeen
Ja mä menin sanattomaksi.
Tosiaan.
Tänään oli palaveri, jossa mut kehuttiin ihan täysin.
Musta huomaa kuulemma kuinka oikeasti viihdyn tuossa työssä ja oon jopa hyvä siinä.
Palaverin jälkeen puhuin jälleen myymälävastaavan kanssa. Meistä tehtiin vähän aikaa sitten profiili analyysit ja mainitsin kuinka se antoi musta hirveän itsevarman kuvan, vaikka en sitä ole.
Siinä se onkin, sä luulet olevasi herkkä, mutta et sä oo
Ja taas mä hukkaan sanat johonkin ja hämmennyn, mutta hymyilen yhä kun ajattelen noita sanoja.
Sä et oo herkkä.
Ehkä mä tarvitsin vaan oikeanlaisen ryhmän ympärille löytääkseni sen lytätyn itsevarmuuden ja omat vahvuuteni.
Voi tätä onnen ja innostuksen määrää tänään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti