Mut miks mä sanoisin, kun en osaa itkemättä kertoa mikä vaivaa.
Ensin jokapäivä ylitöitä, myöhään kotiin.
Sit viikonloppureissu
tottakai sä lähet, mutta et kai oo yötä?
En tietenkää.
Viikko eteenpäin ja
haittaako kauheesti jos jään yöksi?
Ja mä taistelen kaikilla voimilla kyyneleitä vastaan
ei, ei haittaa.
Ja päivää ennen reissua tulee kaveri ja pyytää oluelle,
normaalisti mua ois pyydetty mukaan, mutta kun oon ollut hiljanen ja äkänen tän kaiken takia niin kysytäänkin,
haittaako jos me käydään terassilla?
Ei.
Koitan hymyillä sen kaverille, vaikka oikeasti vaan toivon että ne jo menis, niin mä saisin vihdoin itkeä tän kaiken paskan mun sisältä pois.
Ja samalla kadehdin, että sillä edes on kaveri jonka kanssa tehdä asioita.
En vieläkään tunne tästä kaupungista ketään.
Terveisin läheisriippuvainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti