sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Itkeväthän enkelitkin, ehkä minäkin saaan

L mutisee ehkä tää onkin mun koira kun sä et tee mitään.
Tottakai mä loukaannun, sillä ei ole aihetta sanoa noin. 
Itken ja kuulen mitä vittua sä nyyhkytät, ja hyppään ylös. 
Muistan T'n, muistan sen kuinka en saanut itkeä, muistan kuinka se huusi aina jos niiskaisin.
Mä heitin Tralalaalle valjaat päälle ja soitin taksin.
Tänään odotin jännittyneenä L'n kotiinpaluuta.
Se ei muistanut mistä riideltiin, muisti vain että joku riita oli ollut.
Mä kerroin ja se pyysi anteeksi, sanoi koko riidan olleen sen syy, enkä kieltänyt. 
Itkin sen kainalossa ja se kuivasi mun kyyneleitä.
Ei toi ainakaan helpota, itken vaan enemmän.
Itke vaan, mä kuivaan ja sen se teki kirjaimellisesti.
Pyydysti kyyneleitäni sormenpäällään ja antoi mun olla heikko. 
light, art, and grunge image
Ja vaikka mä olen itkenyt tunteja, itkenyt silmäni turvoksiin, voisin yha vaan jatkaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti