Väitän alkuun niin lujaa, että luulen itsekkin niin.
Silti se välillä eksyy puheeseen, silti välillä mietin, että tää biisi muistuttaa mua siitä.
Sitten kun ajattelen pidemmälle, huomaan taas vihan.
Enkä halua olla vihainen.
Haluan olla minä, koittaa olla positiivinen, iloinen.
Oon koittanut niin pitkään muuttaa asenetta ja koen onnistuneeni siinä aika hyvin.
En aio palata entiseen, ehkä välillä huonoina hetkinä, mutta en pysyvästi.
Nauran, tanssin, laulan ja hymyilen.
Sitä mä aion olla, tuli eteen mitä vaan.
Tuli se vittumainen tekstiviesti, flunssa, harhaluulot, yksinäisyys epätoivo tai mikä vaan.
Mä aion jumalauta vaan hymyillä ja näyttää kaikille että mä selviän.
Mä en luovuta enää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti