Sitä elämää mitä se kaupunki huokuu.
Tapahtumia, live musiikkia, puistoja, museota.
Mutta on täälläkin hyvä.
Ne pienet hetket tekee sen, päähän tulee ajatus, etten haluaisi olla missään muualla.
Se kun ollaan keittiössä ja toinen muistelee sitä ensimmäistä kertaa kun saavuttiin tähän asuntoon, sanoo olevansa onnellinen.
Silloin tää on mun koti.
Rakastan kyllä tätä asuntoa, tän sijaintikin on Tralalaan kannalta paras mahdollinen.
Silti mulla on tunne, että oon väärässä kaupungissa.
Ja oon melko varma, että haluan vielä palata entiseen, L tietää sen myös.
Onhan meillä aikaa, nyt mun koti on siellä missä L, Tralalaa ja työ.
Työpaikkakin on paras kaikista ja oon saanut hyvää palautetta asiakkailtakin.
Yksikin ihmetteli miksei mua palkata vakituiseksi ja se hymyilyttää vieläkin.
Keskiviikkona haen vihdoin lisää mustetta iholle, sen kuvan mistä olen vuosia haaveillut.
Elämä on jännää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti