Meidän kämppä on mukava, pala kerrallaan me tehdään tästä kotia.
Meillä on suuri parveke, jonka nurkassa on nyt puu, L kutsuu sitä mun jouluvalotelineeksi.
Tää ei oo hienoin kämppä ikinä, ei sisustuslehtien tapaan kaunis ja seesteinen, sohva on likainen, yleensä sen päällä on paljon molempien vaatteita, joten tahrat jää piiloon, pikkusälää on joka puolella ja muutenkin hallittu kaaos on päällä jatkuvasti.
Mutta silti.
Tää on meidän koti.
Koti, jossa viihdyn, koti jossa oon onnellinen ja jossa on jo reilun kolmen kuukauden ajalta paljon muistoja, joista en tahdo luopua.
Toinen on tukena kaikessa mitä teen.
Se kannustaa mua kirjottamaan, se ei epäile sitä, etten koskaan saisi sitä kirjaa kirjotettua, se on mulle tärkeää ja innostaa mua jatkamaan.
Mulla on täydellisen turvallinen olo täällä.
Ensi viikonloppuna esittelen L'n mun mummolle ja ukille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti