Uudet kadut, ihmiset, kaikki, on kiva kävellä Tralalan kanssa iltaisin hiljaisilla kaduilla, tutkia rauhassa mihin sitä tuli muutettua.
Olen onnellinen, odotan L'n palaavan kotiin, lauantaihin on pitkä aika.
Huomenna kuitenkin live musiikkia ihanimman J'n kanssa, helpottaa ikävää kun saa viettää aikaa hyvässä seurassa kuunnellen hyvää musiikkia.
On asioita joita ei vaan halua unohtaa, mutta mä pelkään unohtavani.
Muumipalapeli, hajuvesi rappukäytävässä, enon huolenpito, ihmisten kivat sanat.
Viime kevät ja kesä Koivun kanssa, sitä mulla on ikävä, se oli kovin tärkeä ja sit vaan katosi.
Tää kevät taas on ollut yhtä hulluutta.
En ois ikinä uskonut, että J'stä tulee mulle tuollanen mitä se nyt on.
Että me nähtäis kokoajan, uskallan sanoa lähes mitä vaan, vaikka varon välillä, etten vahingossakaan loukkaisi.
Että me istuttaisiin hienossa kahvilassa ja naurettaisiin vedet silmissä todella todella typerille ja härskeille jutuille.
Ja sen lisäksi koko tämä niiden muu kaveriporukka, joka on huippu, muistan kuinka ensimmäisenä iltana jännitin kaikkia kamalasti.
Vieläkin ehkä vähän niitä, joita ei näe niin usein.
Ja sitten L.
Se koittaa ihan pieni pala kerrallaan rakentaa mun itseluottamusta takaisin tietämättään.
En halua unohtaa sitä ensimmäistä kertaa kun se kävi mun luonani, olin ihan paniikissa, se väitti ettei sitä jännittänyt.
Istuttiin sinisellä sohvalla, telkkarissa pyöri Simpsonit, mutta ei niihin voinut keskittyä, odotettiin J'tä ja H'ta saapuvaksi.
Yhtäkkiä toinen avasi suunsa saanko mä nyt antaa sen heihei-suukon, joka jäi viimeksi antamatta ja mä vain annoin hymyn puhua puolestaan.
Tule pian kotiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti