Toinen oli jo kotona, kun laitoin viestiä, mutta se palasi keskustaan ja vei mut kotiin, koska ajatteli, että olisi kiva nähdä ennen sen reissua.
Poltettiin tupakat oven edessä, se halasi pitkään ennen poistumistaan, enkä mä halunnut muuta, kuin pyytää sen sisälle.
Tule, pidä mua hyvänä ja nukutaan yhdessä.
Laitan Koivulle viestiä ja kysyn saanko olla pitkästä aikaa kovinkin ihastunut ihminen.
Nyt mä voin ehkä vihdoin myöntää olevani ihastunut. Mun jalat on levottomat, jos tiedän sen olevan samassa paikassa kuin minä. Koitan pälyillä ympärilleni huomaamattomasti, oikeasti etsien sitä katseellani. Mun sydän lyö yhtäkkiä lujemmin, enkä voi olla aloillani.
Mä nauttisin tunteesta, jos tosissaan tietäisin, että se välittää musta.
Tekeekö miehet noin, jos ne ajattelee naista helppona, sitä johon turvautua, jos ei muuta saa? Tekeekö ne noin, jos ei tunne mitään?
Vaikka mä kuinka sanon, etten halua parisuhdetta, tää mies voisi olla eriasia. Siinä on ilmennyt jotain, että ehkä mä luotankin siihen, jotain muutakin, kuin vain ne silmät. Ehkä en olekkaan sille vain seksiä.
Pelottaa kyllä ajatella noin, mitä jos olenkin väärässä. Oon oppinut olemaan varovainen, ehkä vähän liiankin.
Valvottuja öitä, erinäisten ihmisten risteillessä mun mielessäni, toteutuneita haaveita, joita ei aiemmin ole uskaltanut toteuttaa, löytöjä, hyvää mieltä ja paljon energiajuomaa.
OLE KILTTI JA HALUA MUA
Ja mä puhun taas Oopperasta, mutta kenenkään ei tarvitse tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti