Mä olen sanaton, surullinen.
Muutan T'n luo, vaikka se ei halunnut vielä asua yhdessä niin tää oli ainoa vaihtoehto. Tää ei tunnu hyvältä, koska tiedän ettei se halua.
En tiiä mitä on tapahtunu, oon ollu jo monta päivää surullinen, enkä edes oikein tiedä, että miksi. Salaisuutta joka ikinen ilta ja saan unenpäästä kiinni, mutta aamulla T'n lähtiessä töihin aina klo: 05:22, en pysty jatkamaan unia, vaan pyörin sängyssä surullisena.
Omituisen tunnotonta, jotenkin mikään ei tunnu miltään ja samalla kaikki tuntuu tasaisen pahalta.
Kaikki pienet asiat, jotkut ihmettelee kuinka pienistä asioista mä tulen iloiseksi, mut se sama pätee myös toisinpäin. Yks väärä sana, katse, ele, mikä vaan ja mä olen taas hiljaa.
Kuinka se ostaa innoissaan kaverilleen synttärilahjaa, kuinka mä nyt vasta huomasin, että ihan sama kenellä on synttärit niin se aina innostuu ja miettii, että mitä lahjaksi. Paitsi mulle, 3vuotta, eikä yhtäkään syntymäpäivälahjaa. 1 joululahja ja 1 vuosipäivälahja, molemmat valitsin itse ja jouduin muutenkin vihjaamaan vähän turhan kauan, että olisi mukavaa jotain saada..
Mä itse rakastan lahjojen antamista, enkä oikeastaan muilta edes odota mitään, mutta tää on kuitenkin mun mies.
Mä kuullostan nyt ehkä äärimmäisen typerältä, mutten voi mitään. Mua harmittaa, kun se on suunnitellut yhdelle päivälle kaikkea kivaa siskonsa kanssa. Ei siinä muuten mitään, mutta miksei se tee ikinä mun kanssa asioita kahdestaan? Vaikka koitan kysyä, mentäiskö vaikka syömään ja ehdotan paikkoja niin vastaus on aina "ei jaksa", "en tiiä" tai "en tiiä jaksaako tänään". Mutta kun pikkusisko ehdottaa, niin tottakai, heti.
Me keskusteltiin asiasta
"Teen sit siskon kaa jotain ko se saa rahaa"
"aijaa"
 "tehää me sit vaikka jotai ko sul on synttärit, ko kuitenki alat valittaa etten koskaan tee sun kanssa mitää"
"en mä jaksa enää valittaa", enkä välittääkkään.
Ja katsotaan, niin mun syntymäpäivät menee ohi nopeasti, se tulee olemaan vaan päivä muiden joukossa. Ehkä viesti isovanhemmilta, isältä, kummeilta ja entiseltä isäpuolelta.
Ja mä vain haluaisin että T muistaisi.


En voi kovin hyvin