Mut jätettiin taas yksin, T lähti siskonsa ja kaverinsa kanssa porukoilleen yöksi. Kiitos, että mut jätettiin yksin. Kuulin myös olevani säälittävä ja heikko. Niinhän mä vittu olenkin ja sorruin. Kaikki vaan tuntuu kaatuvan päälle. 2 vuotta taukoa ja tänään tartuin puukkoon. Ei mulla ole kuin yksi säälittävä naarmu jalassa, mutta silti. Mulla on niin turta olo.
T ei halua muuttaa mun kanssa yhteen, ainakaan vielä. Eli mun täytyy etsiä asunto ja mä etsin sen toisesta kaupungista, katsotaan miten meille käy. Mun täytyy luopua kissoista, mun täytyy koittaa aikuistua, enkä mä osaa. Jouodun ottamaan luultavasti opintolainan ja se vituttaa. Pitää hankkia työssäoppimispaikkakin, eikä mulla ole mitään ideaa.
Mä oon liian pieni ihminen miettimään näitä kaikkia asioita, kaikki menee solmuun, enkä kuitenkaan lopulta saa mitään tehtyä.
Mä en vittu halua viettää öitäni yksin.
Se on masentavaa ja ahdistavaa että kun on virallisesti aikuinen, pitäis yhtäkkiä olla henkisestikin aikuinen, vaikken usko että kukaan maagisesti 18 täytettyään yhtäkkiä on yhtään enemmän valmis tähän maailmaan kuin aiemminkaan.
VastaaPoista*halaus*
♥
On ehkä myöhäistä olla osa elämää, mutta muista että jos päädyt esim. työharjoitteluun Helsinkiin niin mulla on aina patja, sohva tai joku muu vapaana sulle. Muutan elokuun alkuun mennessä vähän isompaan asuntoonkin ja voisin vaikka selvittää senkin, pystyykö sinne ottamaan kissoja. Mä tiedän mitä on, kun hommat vaan kasaantuu ja jos voin vaan olla avuksi niin kerro.
VastaaPoista-nina