I'll feed on your breath

Mä vedän takin päälle

kahden aikaan yöllä,

mutten mene parveketta pidemmälle.

Tuoksun hajuvedelle ja tupakalle.

Tahtoisin sanoa,

että luotan siihen, ettei se tee mitään,

pelkään vain, että se löytää jonkun,

jonkun, jonka kanssa on helpompaa,

parempi elää.

Tunnen joka kohdan sen kehosta,

M'n muotoisen arven sen sormessa,

luomet, pitkän arven selässä,

kolme viiltoa kädessä, lyhyet hiukset mun sormien väleissä

ja ne silmät.

Se on mun mieheni.

Me siivottiin tänään, tapeltiin, sovittiin, ajeltiin,

naurettiin, selätin ja seksiä.

Jumalauta kuinka mä tänään rakastin

ja varmaan vielä huomennakin.

Uhosin kirjoittavani vielä sen kirjan,

lainattuani Tervoa ja Lehtistä kirjastosta.

Kyllä mä vielä joskus kerron kaikille,

kuinka se auttoi mut kaiken pahan yli.

Kylmiä väreitä kulkee

ja mä olen yhä sekaisin,

onneksi on lomaa.

Kirjoitan niin kliseisen hakusanan,

että melkein hävettää,

love.

Mun päässäni soi yhä Anne ja Shaq töistä

ja näen unia,

joissa meillä on vauva.

En mä oikeasti vielä,

en todellakaan, hyi,

mutta ehkä joskus, nimistäkin on tapeltu.

Kuitenkin,

ovessa on nyt molempien sukunimet.

Häkkilintu yritti soittaa mun veljelleni tänään,

se ei päässyt vastaamaan kesken esityksen.

Vittu,

olisin halunnut tietää enemmän.

Sekin oli mun unessa,

mun työpaikallani, oli ilmestynyt yhtäkkiä

ja mä itkin kun näin sen.

Välillä on liian vaikeaa.

Kyllä mä muistan vielä ne päivät,

kun veljelläni oli vihreät hiukset,

kun pussailin Heidin kanssa,

kun Riikka oli paras kaveri,

kun lohdutin itkevää Ninnua junassa,

kun nukuin Marikan vieressä,

kun Janika huuteli Saulia,

kun sain Lauran poikaystävän itkemään,

kun kirjoiteltiin Nooran kanssa,

kun tapasin Katjan ja Lolan ja muut Kouvolassa,

ja kun mulla vielä oli ihmisiä elämässä.