Please dont take my sunshine away.

"Älä tykästy muhun liikaa"

"Se on vähän myöhästä jo"
Huokaus.
"Mä en tahdo satuttaa"
"Kohan et vaan petä".

Miksi, miksi, miksi me ei osata puhua selvinpäin?
En tiedä mikä meidän tilanne nyt on.
Onko meillä edes joku tilanne?
Kyllä mä huomaan, kun se ei ole meidän seurassa.
Ehkä vähän kaipaankin.
Kaipasin, kun en kahteen yöhön saanut nukkua sen vieressä.
Yksi aamu se oli puhunut J'n kanssa ja varmistanut, että nukuinhan yksin.
Mitä mä teen?
Mä sanoin haluavani kuulla samoja sanoja sulta, kun olet selvinpäin.
Sanoin olevani vaikea, väitit, että on vaikeampiakin nähty.
Sä et oikeasti tiedä, kuinka pihalla elämästä mä olen.