Me sulkeudutaan rivissä, vaietaan kuorossa

"Ootko sä masentunut ko oot noin hiljanen?"

"En"
"Aijaa"

Empä.
Mä masentelen, kun pitää istua sisällä kokoajan.
Meidän auto hajosi taas.
Masentelen niitä kaikkia syötyjä kaloreita, joita tungen itseeni kokoajan lisää.
Tiedän, että niitä kuluu, kun tappelen T'n kanssa, mutta se ei riitä.
Tahdon liikkua, hikoilla.
Tahdon nähdä kuinka vaa'an numerot tippuvat alaspäin ja kuinka vaatteet käyvät isoiksi.
En vaan enää osaa.

Pyydän Henkkaa ja T'tä postittamaan kirjeen.
Ne tulee takaisin ja sanoo, että mun pitää kirjoittaa uusi.
Ne laittoivat sen menemään ilman postimerkkiä.
Ei siinä muuten mitään, mutta sisällä oli kortti Amsterdamista ja mä meinaan romahtaa.
Kyyneleet pyrkii silmiin ja tahdon pois.
Pieni juttu, mutta merkitsi mulle liikaa.
T huutaa ja sanoo, etten saa syyttää sitä.
En mä syytä ketään.
Muuten mä olen aikalailla onnellisempi kuin koskaan.
Mulla on kavereita ja meillä on hauskaa.
Me ollaan kuin perhe, niin Henkkakin eilen sanoi.
J ja TK ovat homopariskunta, T ja minä ollaan kaksoset ja Henkka on vanhin lapsi.

Juhannuksena Riikka teki yllätyskäynnin mun luokseni.
Nautin ajasta sen kanssa ja tein tunnustuksia, joista kaikkia en edes muista.
Join litran kossupullon melkein yksin sinä iltana.
Kaaduin kerran, enkä muista loppuillasta mitään.
Seuraavana päivänä juominen jatkui, tosin rauhallisemmissa merkeissä.
Muutama ilonen kalja ja hyvää seuraa.
Kiitos viikonlopusta. ♥

Tää on kolme päivää vanha merkintä, jota en kerenny julkasta.
Postailen pian tämänpäiväsen ~!