Somebody told me

"Poika tykkää susta,"

Hymy.

"mutta se sen Tyttö tykkää Pojasta paljon ja kun se uskoo kaiken mitä Poika sanoo, niin niin. Ja säkin tykkäät Pojasta ihan vitusti.."

"Vähän"

"..et sä muuten kävis täällä"

"Kävisin, en mä pystyisi olemaan yksin, vielä vähemmän nukkumaan yksin"

"Mä tiedän, Poika kertoi"

Varaäitini on ihanin maailmassa.

Tempperamenttinen ja vahva nainen.

Sanoo mua ottotytökseen ja kertoo salaisuuksiaan minulle.

Antaa suukon huulille, sanoo huomenta ja toivottaa hyvää työpäivää.

"Ootko sä kotona?"

"En vaan Pojalla"

"Ootko sä muuttanut sinne?"

"En ole, en. Tykkään vaan näistä ihmisistä"

"Ei kai Pojasta tai kenestäkään oo tulossa sulle poikaystävää?"

"Ei ole, sitäpaitsi Poika seurustelee"

"Sehän on vaan hidaste, mutta toivotaan ettei tule. Poika tai kukaan muukaan niistä ei varmaan olisi paras mahollinen poikaystävä sulle"

"Niin.."

Huolestunut isä, joka ei pidä ystävistäni, koska tietää heistä liikaa.

Se ei ymmärrä, kuinka ne on pelastaneet elämäni.

Meitä luultiin pariksi, mutta me oikaistiin asia ja tunsin itseni vaivaantuneeksi.

Myöhemmin Poika oli todella sekaisin ja mun teki pahaa kuunnella sen juttuja.

Ei se ikinä selvinpäin olisi kertonut niitä.

Se ei tahdo juoda enää, mutta toisaalta sen on pakko.

Se melkein itki ja mä tahdoin halata sitä ja sanoa, että kaikki kääntyisi hyväksi.

En uskaltanut.

Mä tahtoisin osata auttaa sitä.

Nukuin sen vieressä ja aamulla se naureskeli kun sammutin herätyskellon ja jäin sen viereen nukkumaan.

Mä olen löytänyt paikkani.