Kämpässäni on merkkejä siitä, että täällä on ollut bileet.
Tyhjiä pulloja, tölkkejä, parveke täynnä stögöjä ja yhden jätkän vaatteita.
Ne bileet kesti muutaman viikon ja loppuivat jo viikko sitten.
Bailaajat löysivät itselleen parin ja katosivat luotani, jättäen minut yksin.
Majailin viikon ottoäitini luona.
Siellä tunsin olevani kotona.
Ottoäitikin katosi miehensä luo ja Pojalle tuli kaveri sinne kämppään, häätäen minut yksin kotiini.
Masennuin ja ajattelin viinaa, veistä, sekä Poikaa.
Mulla on ikävä noita kaikkia.
Kuuntelen angstisia räppibiisejä, enkä osaa enää kirjottaa tavalla, jolla haluaisin.
Tyhjiä pulloja, tölkkejä, parveke täynnä stögöjä ja yhden jätkän vaatteita.
Ne bileet kesti muutaman viikon ja loppuivat jo viikko sitten.
Bailaajat löysivät itselleen parin ja katosivat luotani, jättäen minut yksin.
Majailin viikon ottoäitini luona.
Siellä tunsin olevani kotona.
Ottoäitikin katosi miehensä luo ja Pojalle tuli kaveri sinne kämppään, häätäen minut yksin kotiini.
Masennuin ja ajattelin viinaa, veistä, sekä Poikaa.
Mulla on ikävä noita kaikkia.
Kuuntelen angstisia räppibiisejä, enkä osaa enää kirjottaa tavalla, jolla haluaisin.
Muistan elämäni kaksi parasta päivää.Tasan kuukausi sen jälkeen kun tapasin teidät ensimmäisen kerran, oli toinen niistä.
Olin ottoäidin luona ja siellä oli myös Poika.
Oltiin kolmestaan ja tuntui kuin olisin perheeni kanssa.
Otettiin muutama kalja ja laulettiin Tartu mikkiin ohjelman mukana.
Myöhemmin oli ensimmäinen kertani Pojan kanssa.
Ensimmäinen kertani muutenkin.
Seuraavana päivänä tapasin Ninnun ensimmäisen kerran ja nautin ensimmäisen kerran aidosti kaikesta.
Jokaisesta lauseesta, hymystä, tunteesta, kosketuksesta.
Liikaa ensimmäisiä kertoja.
Vai liian vähän?
Ne päivät meni liian nopeasti ja arki saapui.
Olin poissa töistä, enkä ilmotellut syitä.
Sain tänään viestin yksilöohjaajalta.
"Moi, olen huolissani susta, onko kaikki ok? Tulisitko huomenna työpaikalle niin jutellaan. Ilmoita itsestäsi."
En vastannut.
Eilen tajusin miksen pysty olemaan yksin.
Pelkään tulevani unohdetuksi.
Aina ei seurakaan siihen auta.
"Miksi sä pelkäät pimeää?"
Mä pelkään, että se nielasee mut ja mä katoan oikeasti.
Töissä olen hiljaa ja näkymätön suurimman osan ajasta.
Nytkin minut huomattiin vasta, kun olin ollut 4 päivää poissa.
Pojalla olen hiljainen siihen asti, kun saan ensimmäisen kaljan alas, silti näkymätön.
Ikävöin aikaa, jolloin minut huomattiin ja nähtiin.
Pelkään tulevani unohdetuksi.
Aina ei seurakaan siihen auta.
"Miksi sä pelkäät pimeää?"
Mä pelkään, että se nielasee mut ja mä katoan oikeasti.
Töissä olen hiljaa ja näkymätön suurimman osan ajasta.
Nytkin minut huomattiin vasta, kun olin ollut 4 päivää poissa.
Pojalla olen hiljainen siihen asti, kun saan ensimmäisen kaljan alas, silti näkymätön.
Ikävöin aikaa, jolloin minut huomattiin ja nähtiin.
Minua katsottiin silmiin ja kanssani naurettiin, olin joku.
Te olette saaneet kysyä multa asioita, nyt on mun vuoroni kysyä teiltä;
Miksi te luette tätä blogia?
Miksi te luette tätä blogia?
Koska rakastan sinua ja sitä että olet näkyvä ja paljon enemmänkin. ♥
VastaaPoistaKoska olet mielenkiintoinen ihminen ja tämä on mielenkiintoinen blogi.
VastaaPoistaIhana,sekä sinä että blogi. <3
Kirjoitat niin ihanalla tavalla, vaikkakin vähän angstisesti, rakastan tätä blogia ja se kuuluu suosikkiblogeihini!
VastaaPoistaOot tosi persoonnallinen ihminen, ja toivottavasti pääset yli sun pahoista päivistäs.
Pidä ittes naisena. Tsemppiä!
Voi rakas, oot ihana. En unohda sinua ikinä, vaikka yhteydet joskus katkeaisikin. Niin paljon ja samalla niin vähän muistoja, mutta siltikin tuntuu siltä että oltaisiin tunnettu aina - ja että tultaisiin tuntemaan toisemme aina.
VastaaPoistaJa luen tätä blogia siksi, että välitän susta tosi paljon ja tahdon tietää miten sulla menee ja mitä oot tehnyt.
luen tätä blogia koska jollain tavalla ehkä vaan kuvittelen mutta kuitenkin, toivon että sua auttaa että joku lukee näitä. luen ettei sun tarvitsisi tuntea sellaista tunnetta ettei ketään kiinnosta. luen sen vuoksi että sulla olisi meitä joille kertoa. luen ja toivon joku päivä lukevani että sulla on kaikki hyvin.
VastaaPoistaJoskus täältä saa permmin irti ko pelkistä tekstiviesteistä ja haluan kovasti pysyä ajan tasalla. Olet järisyttävän rakas ja tärkeä, en pärjäisi ilman sua. Odotan sitä päivää, että saan lukea täältä, miten sulla menee hyvin.
VastaaPoistaEi veistä. Eikä mitään muutakaan hallaa itsellesi, kyllä sä pärjäät!
Siis mitä mitäääää hä ? Miten niin sut on unohdettu ? :o Mitä oikeen on tapahtunu ?
VastaaPoistaJa muista, että vaikka sulla menis kuinka huonosti, niin mä oikeesti välitän susta. Oot mulle ihan helvetin tärkee, enkä ikinä ikinä pärjäis ilman sua. Varmaan sekin kertoo jo jotain, että oikeesti itkin ko näit sut sillon sattumalta. Se teki mut nii onnelliseks, olin jo pitkää halunnu nähä sut ja mul oli kauhee ikävä sua.
Ja kuten varmaan itekin huomaat, mä en oo ainoo joka välittää susta ihan helvetisti. Noista ylemmistä kommenteistakin sen varmasti huomaat. Ainakin Ninnu ja Janika välittää susta myös tosi tosi paljon, sen oon huomannu.
Ja hei, ei veistä. Mäkin oon lopettanu sen (ihan niin ko lupasin, ei tarvii tehä koko kehon tarkastusta : D), ennen ko ees kunnolla ehdin alottaa.
Ja anteeks, ko vastasin siihen sun viestiin vähän tylysti :c Siis se, että pääset sen lapsen kummiks. Mulla oli sillon tosi huono olo, ja pari muutakin tyyppiä lähetti viestiä, mutta niille en vastannu ollenkaan....
Koita hei oikeesti jaksaa ♥
Ja mulle saa soitella ja tekstata =) Tosin, nyt en aina pysty vastaamaan ko mutsi välillä takavarikoi mun kännykän, ko menin vähä sillo perjantaina hölmöilemään :c
Nii ja vaikka sanoisin, etten viittis kauheesti tekstata, ni se ei meinaa sitä ettenkö tahtois, vaan sitä ettei saldo lopu kesken........... : D
Jaaha kirjotin taas jonku romaanin, sori :c
koska merkitset minulle todella paljon
VastaaPoista