keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

So what

Kaduilla pöllyävä hiekka saa minut aivastamaan kolmesti.
Vedän aurinkolasit päähän, sytytän tupakan ja meinaan jädä bussin numero 13 alle.
Vanha spurgupariskunta makoilee Hesburgerin kulmilla ja nauraa kovaan ääneen.
Linkkupysäkillä istuu erittäin vanha mummo ja polttaa tupakkaa tyytyväisenä.
Toinen vanhempi nainen on piilottanut pullon hanskan sisään ja ottaa hörppyjä tasaiseen tahtiin.
Käydään kirpputorilla ja mulle varastetaan vaatteita pyytämättä.
Kevät tulee.
Pusu Pojalta.
Juon viinaa ja poltan kukkaa enemmän kuin ennen.
Nauretaan itsemme melkein hengiltä kun Heidi röyhtäilee pullonkorkkeja.
Pojat varastaa 15 lättäpitsaa ja syövät ne kaikki savupäissään.
Kamera täynnä todistusaineistoa.
Rakastan teitä.

Kylmä, ankea päivä.
S lopetti työt meidän pajalla, ainoa ihminen jonka kanssa siellä jaksoin hengailla.
Tahtoisin lopettaa, en jaksa enää käydä siellä.
Lasken vain tunteja vaapaaksi pääsyyn ja oikeiden ihmisten näkemiseen.
Veli kielii isälle, kuinka en mennyt taas töihin.
Paino vain kohoaa, vaaka on muuttunut taas viholliseksi.
Riitoja mun kämpässäni, kamalaa huutoa ja rikkoutunut pöydän jalka.
Terapia on turhaa, terapeutti muuttaa kaiken negatiiviseksi.
Hävitän lompakon, heihei visa electron.

3 kommenttia: