On kolmekymmentäkuusi tapaa välttää katastrofi.
Pakeneminen on niistä paras.
Voisinpa oikeesti vaan paeta kaikkea. Me kai tapeltiin tai jotain Janikan kanssa.
Ei ollu kivaa, itkin eilisen illan/yön, tämä päivä oli aika paska kanssa ja illalla taas aloin itkemään.
Sanoin sille aika pahasti pari kertaa. Kaduttaa. Nöö, kopsin tähän juttuja, mitä kirjotin ylös yhteen toiseen paikkaan, ehkä se saa sen joskus lukea kokonaankin, jos tahtoo. Tosin se saattaa loukata sitä lisää, mutta toivon, että se ymmärtää mun pointin.
Sanoin sille että en taho olla kaunis sen silmissä, kun sen silmät on syömishäiriön sumentamat. Olen kamala, tiedän.
Musta tuntuu, että me tehään toisillemme ihan vitun pahaa.
Riitojen takia mulle tulee paha olo, mä yleensä aiheutan ne ja moitin sitä kaikesta. Eli ehkä mä aiheutan pahan olon molemmille.
Mitä mä voin tehdä? Musta tuntuu, että olis parasta, kun katkaisisin välit siihen kokonaan, mutta pystysinkö mä siihen? Mä oon varma, että se syyttäis itteään siitä, mutta sillä on niin paljon tärkeämpiäkin kavereita kuin minä. Kyllä se pärjäis.
Kiinnyn ihmisiin liian helposti. En mä varmaan kuitenkaan pysty katkaseen välejä. Jospa se ei antais mulle anteeksi, niin kaikki ois hyvin, mutta tietenkin se antaa.
Mä en pyytäny anteeksi, vaikka oisin tahtonu. En pystyny. En tiiä mikä siinä oli. Käyttäydyin ko mikäki idiootti, mut vaan koska se on mulle niin helvetin tärkeä. Se tietää sen, muttei se voi tajuta sitä, kuinka mä en jaksa vierestä kattoa tätä samaa paskaa taas. Mä olen nähny tän näytelmän jo kerran, en tahdo maksaa tästä enää sitä samaa, kallista hintaa.
Noin.
Vihaan riitoja, välttelen niitä. Yleensä oon mielummin vaikka ihan hiljaa ku riitelen jonkun kanssa, mutta tottakai kaikkien mielettömän tärkeiden ihmisten kanssa onnistun rikkomaan kaiken.
Se yksi riita sillon Marikankin kanssa. Se oli niin typerää, väärinymmärys.
Luin Marikan blogin äsken ja tuli mieletön ikävä, laitan sille huomenna viestiä. Pakko.
Sekin on mulle niin älyttömän tärkeä, miten oon sitäkin 'laiminlyöny'?
En vaan osaa pitää ihmisistä kiinni.
Anteeksi.
Haluisin laittaa sille viestiä nyt, mutta se melko varmasti nukkuu.
Mulla olisi sille yksi juttu, minkä tahtoisin antaa sille.
Ehkä jos me vielä joskus näemme, niin sitten.
Vitun nettikaverit, miksi teistä tulee niin tärkeitä ?
Mun pitäisi pakata.
En varmasti muista ottaa kaikkea mukaan.
Huomenna ensin junalla Hesaan, siellä olen parituntia, sitten isä hakee mut ja mennään Eestiin. Yummy.
Siellä on kyllä kone, joten luultavasti ette minusta eroon pääse. Siellä ei tosin taida olla vaakaa, mitähän siitäkin tulee..
Äsken muuten vaaka varmasti huijasi mua, se näytti 58,3kg.
En tajua.
Feilasinkin tänään, söin suklaalevyn !
Idiootti.
Ainiin, jännittää hieman mennä eestiin, kun siellä mummo ja ukki on viimeks nähny mut jotain 12kg lihavempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti