2 vuotta ehkä, sitä edellisestä myös ehkä 2.
En oo varma, koitan poistaa ne mielestä. Väitän, että pystyn lopettaa, tottakai.
Kuitenkin se arpi iholla näyttää, tuntuu turvallisen tutulta.
Pakokeino, joka helpotti mua ensimmäisen kerran yli 10 vuotta sitten.
Olinhan mä sitä kauan jo mielessä pyöritellyt. Sit tulee tilanne, missä olen humalassa taas ja T on suuttunut muhun taas, pakannut kamansa ja lähtenyt.
Mut muuten on ihan hyvä. Se söpö yllätys toteutui ja mä oon aika onnellinen karvaisen kaverini kanssa.
Se pakottaa mut poistumaan kotoa, se kuorsaa ja tiedän, että oon vielä tässä, enkä enää ikinä yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti