Ajan mittaan himmenin, ohueksi lailla siluetin, minä kalpenin

Muistan miltä tuntuu olla sen turvallisessa sylissä.
Kun huomaa toivovansa sen olevan ikuista, että se toinen olis aina siinä.
Se tuntuu hyvältä, kun saa toisen nauramaan. Kukaan muu ei naura niille kuin se.
Koittaa olla parasta mitä toinen voi ikinä saada.
Voi olla maailman hölmöin toisen tuomitsematta.
Millasta on valvoa toisen kuorsausta kuunnellen, kietoa kädet sen ympärille.
Muistuttaa joka yö, ota paita pois, tahdon tuntea sun ihon.
Jokaöiset suudelmat sen olkapäähän ja työpäivän aikana tulevat söpöt viestit.
Voisko olla helppoa, voisko se jatkua aina noin?

Joka toinen päivä "mä en jaksa enää, eti joku muu".
Ainanen epäily "ota bussilipusta kuva, muuten en usko".
Puhelimen piilottelua, koska jos joku mies laittaa mulle viestiä, se on mun vika ja se suuttuu mulle.
Olen huora, kusipää, lehmä ja luovuttaja.
Myöhemmin pyydetään anteeksi "haluatko mut vielä" ja ylihuomenna oon taas huono.
Haluan vaan seksiä ja säädän jokaisen kanssa.
En oo luotettava yhen viestin takia, se itse on 'nukkunut' muiden kanssa, sanonut niille rakastavansa.
Ja mä olen petturi, jolle ei voi antaa anteeksi.

Rakastan sua. 

Enkä lähde..

Et voi pitää mua silmällä jokahetki, en aio olla sun häkkieläin, en halua, enkä pysty enää. 

Mutta oon silti aina tässä.