Mä tunnen jokasen sen sanoman pahan sanan mun ihollani kuin lyönnin. Ei se koskaan halunnut olla mun kanssa, miksi se nyt haluaisi?
Se ei vaan osaa olla yksin, mä olen idiootti.
Mikään ei oo loppunut vielä, aloin vaan ajatella asioita. En ole nähnyt sitä sunnuntain jälkeen ja se on tulossa ilmeisesti vasta torstaina.
Tajusin, kuinka mulla ei ole ollut edes ikävä. En oo tuntenut mitään, mutta ei se eroa mistään, kun en muutenkaan tunne. Kaikki on mulle yhdentekeviä ja kaikki on ihan sama.
Lukiessani huomasin tietenkin myös ne kalorimerkinnät, miksi siihen on niin vaikea palata. En kestä itseäni, mutta silti mä syön, enkä osaa tehdä mitään asian eteen.
Vaaka näytti tänään taas 65kg ja olin itkeä, mutta en kuitenkaan, koska eihän se sovi tunnottomaan minuun. Mun on oikeasti lopetettava, koitettava laihtua ja olla kaunis.
Viime kuukausi on mennyt sumussa, johtuuko se T'stä? Tuntuu, kuin vasta olis ollut maaliskuu, en elänyt päivääkään huhtikuusta ja mitä, nyt on toukokuu ja sekin pelottaa.
Koska mä en ole enää sama ja säkin oot huomannut sen
Mä tiedän että oot siellä jossain mun tukena, mut tuntuu vaan niin vaikeelta aina valittaa omista ongelmista ku sullakaan ei helppoa ole. :--(
VastaaPoistaSe oli vaikee kirjottaa joo, ja se tuntu liian.. julkiselta. Ehkä mä vielä joskus uskallan kirjottaa siitä ja jopa julkasta.
Mäkin oon ylpee etten oo satuttanu. Pusuja ja haleja sullekin pikkunen. Oot rakas vaikken sitä osaa näyttää. ♥♥