Se nostaa massia pankist, mä nostan kelasta

Mä tarviin nyt jonkun, mutta silti vaan sen yhden. Mä tiedän, että kukaan kaveri ei voi korvata sitä, mitä saisin T'ltä jos se vaan jaksaisi yrittää. Vähän pitäisi kiinni, vähän suukottelisi ja kertoisi että kaikki järjestyy, vaikka ei järjestyisikään. Mikään ei järjesty. Mulla on 3 kk puolikkaat vuokrat maksamatta, sekä yhen kokonaisen, elän sillä ruualla mitä kavereilta saan, sama tupakan kanssa. Kaikkien laskujen jälkeen ostan kissoille ruokaa, joskus siitä saattaa jäädä jopa muutama kymppi itsellenikin, vaikka ei pitäisi. Enhän mä saa syödä.
T ei kuulemma jaksa huolehtia musta, koska ei jaksa itseäänkään. Se ei silti kerro mikä sitä vaivaa, sen oli kuulemma helpompi puhua, kun me ei oltu yhdessä. Ehkä se nytkin kertoo sitten sille pikkuhuoralle.
Ei musta huolehtiminen ole niin vaikeaa, kaipaan vaan jonkun, joka olisi mun kanssa, koska pelkään yksin. En osaa nukkua yksin, en herätä yksin, mulla menee koko helvetin elämä sekaisin jos jään yksin. Mä en tarvitse muuta, vain seuraa, turvaa ja ehkä sen, että tietäisin, että se rakastaa vain mua. Luottamus on kadonnut johonkin, eikä sitä meinaa saada millään takaisin. Mä yritän luottaa, mutta kaikki vanhat on mielessä kokoajan.

Pitäisköhän vain lähteä sanomatta sanaakaan