viikonloppureissu oli mukava,
join ehkä hieman liikaa
ja mokasin.
En kuitenkaan liian pahasti
ja kaikki on nyt ok.
Lähdin nauraen baarin röökikopista
ja jätin sen yhden miehen miettimään,
että kuka mä oikein olen.
Ei siellä kukaan mua enää tunnista
ja se on ihan hyvä vaan.
Lihoin siellä,
koitan saada itseni taas kuriin,
pian sen pitäisi olla mahdollista,
kun rahat loppuu,
enkä voi ostaa ruokaa.
Stressaan T'stä todella paljon,
stressaan niistä muista naisista,
en ole pitkään aikaan tuntenut,
että minä riittäisin
ja se pelottaa.
Pelkään myös salaisuutta,
pelkään että jään kiinni
tai että jään koukkuun
tai että T jää koukkuun,
tästä kylästä on tullut omituinen.
Kuka minä olen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti