vähän alkaa ahdistamaan,
huomenna on tuomionpäivä.
T lähti tänään kuskaamaan kahta lumppua
ja se otti mua sydämestä,
sekin tietää ihan tasantarkasti,
että kuinka paljon,
mutta silti sen oli pakko lähteä.
Mä halusin huutaa ja lyödä
ja heitellä tavaroita,
olin niin vihainen,
mutta kun se lähti,
pusuja ja "ole pliis kiltisti",
mä oon niin saatanan säälittävä.
Edelleen on vaikea kuulla toisten onnesta,
koska haluaisin itsekin.
Se mies,
joka kohtelisi mua oikein,
joka oikeasti haluaisi olla mun kanssani,
koska mä annan itsestäni aina kaiken.
Ehkä sen takia muhun sattuukin niin paljon,
kun loppu tulee.
Kuinka mä voin vihata ja rakastaa yhtä ihmistä yhtäaikaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti