haukuin sitä kusipääksi
ja raivosin,
enkä silti kerennyt kertoa kaikkea,
mitä mun mielen päällä oli.
Jokaikisen sanan se kuitenkin ansaitsi,
en edes ymmärrä,
että miksi annoin sen kohdella itseäni niin.
Tekisin kaiken luultavasti uudestaan,
jos saisin sen taas itselleni.
Tää on niin ristiriitasta
ja mua ahdistaa.
Tunsin itseni eilen vahvaksi,
koska en ollut syönyt paljoa
ja koska mulla oli valtaa,
koska tiesin kaikki T'n sanat valheiksi
ja paljastin ne.
En silti olisi halunnut nähdä sitä sellaisena,
tuntui pahalta,
koska kaikestahuolimatta välitän liikaa.
Viimeksi kun laihdutin, pääsin muistaakseni siihen 55kg,
tänään aamulla vaaka päätti ilahduttaa
ja näytti mulle lukemia 54,6.
Kuinka onnellinen mä olin,
tänään mä olen syönyt kaksi kertaa puuroa
eli 260kcal,
tosin syön sen aina nykyään voisilmän kanssa,
se on ainoa asia,
joka pari vuotta sitten jäi ravitsemusterapeutin käynneistä mieleen.
Se ja sen terapeutin ripsiväri,
joka kirkui sinistään.
Jotenkin tunnen silti itseni huonoksi, en kelpaa, toiset on parempia
ps. näin tänään revontulia !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti