Välillä mietin oikeasti hyppäämistä,
tai maanpakoa
tai jotain, että pääsen pois täältä.
En taida jaksaa enää.
Voitin pelkoni yhden asian suhteen tänään
ja se tuntui hyvältä,
vaikkei lopputulos ollutkaan paras mahdollinen,
mutta mä uskalsin yrittää.
Kävin lenkillä,
soitin myös A'lle.
Olin vihainen taas maailmalle
ja mun oli pakko kysyä muutamaa asiaa.
Vihaan sitä lutkaa silti edelleen,
haha.
Ystävät lähellä
ja viholliset vielä lähempänä.
Ja tää lumppu,
tää on vihollinen numero 1.


Kuinka vihanen mä olenkaan